Rosa sorvin äärellä, osa 11: Lounasruokala Omakuppi
- 31/10/2025
Rosa sorvin äärellä!
Työllisyyspalvelupäällikkömme Rosalie Leskelä vierailee tänä vuonna tutustumassa jokaisen KeKen palvelun työhön, ja julkaisemmekin näistä kurkistuksista työarkeen sarjan blogitekstejä nimellä Rosa Sorvin äärellä! Tavoitteena on tutustua eri palvelujen arkeen ja käyttää näkökulmia mm. toiminnan kehittämiseen ja päätöksenteon tueksi.
Rosa jatkoi työhön tutustumista lounasruokala Omakupissa.
Lounasruokala Omakuppiin lähdin tutustumaan maukkain mielin, sillä Omakupin maittavista ruoista kuulee päivä jos toinenkin. Noudatan itse terveyssyistä pääsääntöisesti arkisin pätkäpaastoa, joten tämän vuoksi kerron kehuista, että usein olen vain kuullut, en maistanut. Mutta joskus tuoksu käytävillä on vain niin käsittämättömän herkullinen, että olen osallistunut ruokailijoiden joukkoon mielelläni!
Pienten ruokala- ja keittiötilojen myötä kovin montaa kokkia ei yhtä aikaa tiloihin mahdu, ja näin henkilökunnan määrä on mitoitettu tilojen mukaan. Tämä puolestaan aiheuttaa sairastumistapauksissa silloin tällöin henkilökuntavajetta. Omakupin esihenkilö Outi Martiskainen tuleekin tuolloin itse avuksi – ja on meillä toki muitakin mahdollisia sijaisia tiedossa. Tänä vierailupäivänäni oli kuitenkin sellainen tilanne, että Omakupissa oli juuri aloittanut työkokeilija ja muukin henkilökunta oli terveenä, minkä takia vähän jännityksellä mietin, miten pysyn riittävästi pois tieltä. Päätimme kuitenkin pitää varatun tutustumispäiväni, ja hienostihan minä mahduin – sopu sijaa antoi.
Omakuppi otti minut hyvin vastaan. Huomasin jo aika nopeasti, että minusta tuli hyvin epävarma toiminnoissani, koska en todellakaan ollut ”omalla tontillani” kokkien ympäröimänä. Koen itseni enemmän oman elämäni mestarikokiksi, joka testailee ihan maistamalla, onko suolat ja pippurit kohdillaan, heitellen joukkoon vähän kokeiluja ja joskus lipsahtaa joukkoon erikoisuuksiakin. Enhän minä täysin noudata reseptejä edes leivonnassa. Epävarmuuden tunteessa kyselinkin henkilökunnalta vähän väliä teenkö oikein, mitä kapustaa voin käyttää jne., tavallaan jopa ihan itsestään selviäkin asioita. Mutta täytyy tähän väliin sanoa, että minulta löytyy kyllä hygieniapassi, niin hygienia-asiat tulivat alitajunnasta hetkessä.
Niinkin yksinkertaisen asian kuin munien ja sokerin vaahdottamisen kohdalla kysyin sen valmistumisesta valehtelematta ainakin kymmenen kertaa. Nyt kun minä tai perheeni eivät ole ainoat ruoan maistajat, ja ruoasta vielä maksetaan, nousi siis paineet tehdä oikein. Nouseehan se mokkapalapelti nyt varmasti siellä uunissa? Onhan tämä nyt varmasti salaatin leikkuuseen tarkoitettu alusta? Mikä vispilä on oikea tähän tarkoitukseen? – Kysyin kysymyksiä kuin en olisi ikinä ollutkaan keittiössä.
Ja tämä epävarmuus todella herätti minussa pohdintoja. Aloittelijana, ja vielä korostaen, että oman alansa ulkopuolella olevana, ne niin sanotut ”tyhmät kysymykset” kuulostivat kyllä tyhmiltä jopa minulle. Kysyin peräti ruokalan kukista, että minkä lämpöisellä vedellä nämä kastellaan… Mutta minua ei tuomittu yhtään. Hymyillen vastailtiin. Tuotiin esille myös, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja sitenhän aloittelijakin tietää jatkossa, miten meillä on tapana täällä toimia. Toki aina jotain unohtuu, mutta kertaushan on opintojen äiti. Kukista puheenollen, luulin, että osaan kastella kukat, mutta enpäs osannutkaan, sillä osa piti kastella kukkien alusvateihin eikä päältä. Minua ei edelleenkään tuomittu, mutta muistin hyvin isäni opin, että joka päivä pitää oppia yksi uusi asia. Joten tämä tiettyjen kukkalajien oikeaoppinen kastelu olkoon minun tämänpäiväinen oppini.
Tututuin Omakupissa henkilökunnan arjen kulkuun työvuoroista lähtien. Katselin kaappeja ja varastoja hahmotellen heidän normipäiväänsä. Opettelin tutustumisen lomassa myös Omakupin asiakaspalvelua. Vastaanotin lounasmaksuja toivottaen samalla hyvää ruokahalua. Kun asiakkaita tulee yksi toisensa perään, täytyy henkilökunnan todellakin haluta palvella asiakkaita ilolla. Onhan se vähän ”liukuhihnatyötä” toivottaa samat hyvät ruokahalut jokaiselle, mutta henkilökunnasta hehkui, että he oikeasti tarkoittavat sitä – hyvää ruokahalua.
Lounasruokala Omakupin esihenkilönä toimii Outi Martiskainen. Outilla on taustaa ravintolan esihenkilönä, joten ei ihmekään, että Omakupin ruoat ovat olleet niin maukkaita. Outi yhdessä Omakupin muun henkilöstön kanssa pohtii ja etsii mahdollisia reseptejä kokeillen rohkeasti mielenkiintoisia uutuuksia.
Lounasruokala Omakuppi sijaitsee Välivainiolla, Sorvin toimipisteessä. Omakupissa syövät niin KeKen väki kuin ulkopuoliset lounasvierailijat. Tutustuthan menevän viikon ruokalistaamme täältä.
Tutustuminen oli oikein mukava! Kiitoksia Omakupille tästä maukkaasta päivästä. Kohti seuraavaa Rosa sorvin äärellä! -vierailua!
Terveisin Rosalie
Rosalie Leskelä on Kestävän kehityksen keskuksen työllisyyspäällikkö. Rosalien työtehtäviin kuuluu erityisesti yhdistyksen kehittäminen, kuntouttavan työtoiminta, sosiaaliohjaus sekä markkinointi ja viestintä.