Kestävän kehityksen keskus

Rosa sorvin äärellä, osa 9: Pienkonekorjaamo

Työllisyyspalvelupäällikkö Rosalie Leskelä seisoo Sorvin pienkonekorjaamolla porakone kädessään, katselemassa kun korjaamon työntekijä tekee työtään.

Rosa sorvin äärellä!

Työllisyyspalvelupäällikkömme Rosalie Leskelä vierailee tänä vuonna tutustumassa jokaisen KeKen palvelun työhön, ja julkaisemmekin näistä kurkistuksista työarkeen sarjan blogitekstejä nimellä Rosa Sorvin äärellä! Tavoitteena on tutustua eri palvelujen arkeen ja käyttää näkökulmia mm. toiminnan kehittämiseen ja päätöksenteon tueksi.

Rosa jatkoi työhön tutustumista pienkonekorjaamolla.

Päivä alkoi ripeästi, ja työvaatteet päälle vaihdettuani kävelin reippaana pienkonekorjaamoon. En ehtinyt kuin huomenet toivottaa, niin pihalla oli jo asiakas tuomassa konettaan huoltoon. Jäin sivummalle seuraamaan kuinka huoltoon tulevien laitteiden kanssa käytännössä menetellään. Siinä samalla tutustuikin hyvin itse huoltotyön prosessiin – eli miten palvelupolku etenee huoltoon saapumisesta huolletun tuotteen noutoon. Lisäksi tutustuin tilauksen kirjausprosessiin.

Rosa seisoo kyyristyneenä moottorisahan äärellä työn touhussa. Pöydällä moottorisahan vieressä on useita työkaluja.

Tämän jälkeen oli luonnollista kuulla yleinen kooste paikan toiminnasta. KeKen pienkonekorjaamo sijaitsee Välivainiolla, Sorvin toimipisteessä. Pienkonekorjaamo huoltaa ja korjaa ruohonleikkureita, mopoja ja moottorisahoja sekä muita polttomoottorikäyttöisiä pienkoneita. KeKen pienkonekorjaamon nettisivuille pääset tutustumaan täältä: https://kekekeskus.fi/pienkonekorjaamo/. Palvelun esihenkilönä toimii Aki Pietarila. Pienkonekorjaamo työllistää vuosittain noin kymmenisen palkkatuettua työntekijää.

Aki antoi työntekijöilleen tehtäväksi perehdyttää minua lähiaikojen työtehtävistä sekä siitä, mitä tänään on luvassa – hehän parhaiten sen päivän hommat osaavat kertoa. Kuulin, millaisia koneita pienkonekorjaamolla yleisesti huolletaan ja korjataan sekä minkälaisilla välineillä. Perehdytyksen jälkeen sain eteeni päivän ensimmäisen tehtävän: purkaa moottorisahaa ja ottaa siitä kierrätettäviä osia talteen jatkokäyttöä varten. Minulle tarjottiin ensin työhanskoja, mutta kysyin, onko pakko, sillä koen saavani paremmin tuntumaa ilman. Minun ei tarvinnut käyttää hanskoja koko aikaa, mutta tiettyihin tehtäviin ne ovat pakolliset. Aloitin työn mielelläni ja innoissani. Oli helpottavaa, että pystyin vain purkamaan laitteen, ilman varovaisuutta siitä, etten vain hajota mitään. Purinkin moottorisahaa tarmokkaasti, kunnes minua ohjannut työntekijä huomasi, että olin purkanut jo aivan liikaa – olin siis ottanut liian kirjaimellisesti sen, että kone puretaan osiin. Selvisin väärinymmärryksestäni laittamalla muutaman ruuvin takaisin paikoilleen. Aikani aherrettuani sain tehtävän valmiiksi. Siitä lähdimmekin seuraavaksi pienelle tauolle.

Rosa irrottamassa moottorisahasta johtoa.

Tauolla oli ihana huomata, kuinka Sorvin alueen kaikkien muiden palveluiden KeKeläiset tervehtivät minua, ja totesivat vain: ”Jaa, olet ilmeisesti tänään tutustumassa korjaamolla?”. Muistan tämän vuoden alkupuolelta, kun Rosa sorvin äärellä! -tutustumiset alkoivat, niin olin hyvin pysäyttävä näky kulkiessani korjaamojen työvaatteissa. Tuolloin minulle satoi kysymyksiä, mitä oikein teen ja miksi. Nyt tutustumiseni vaikuttivat olevan KeKeläisille jo ihan tuttua kauraa – kuuluin niin sanotusti työkalustoon!

Minua ohjannut työntekijä kysäisi tauon loputtua, että haluanko jatkaa päivää vaihtamalla osan KeKen omaan moottorisahaan. Vastaukseni kuului, että ”tietenkin!” – osallistuin mielelläni myös korjaustöihin. Aiemmin purkamani moottorisaha oli samanlainen, joten vaihdettava osa kierrätettiin siitä. Kyseessä oli virtakatkaisin piuhoineen.

Purin KeKen moottorisahaa päästäkseni käsiksi virtapiuhaan. Piuha oli mennyt rikki. Pohdin ääneen, että pitäisikö tässä olla jokin suoja välissä, ettei myös uusi kierrätetty osa mene rikki. Työntekijä tajusi heti, että, totta tosiaan, laitteesta puuttui suoja kokonaan, ja haki aiemmasta kierrätettäviksi osiksi menneestä moottorisahasta juuri irrottamani suojan. Tein piuhanvaihdon, laitoin suojan, ja kokosin sahan jälleen ehjäksi. Minua ohjannut työntekijä lähti ulos täräyttämään koneen käyntiin, ja niinhän se iloisesti taas pauhasi! Tulipa mukava olo saada moottorisaha korjattua.

Rosa näyttää ylpeänä kameralle moottorisahasta purkamaansa irrallista virtakatkaisinta.

Tutustuin seuraavaksi siihen, millainen on pienkonekorjaamon osien tilausprosessi. Asiakkaalle annetaan siis vaihtoehto valita, haluaako hän täysin uusia osia, vai käytetäänkö meillä kierrätettyjä osia. Kierrätettävät osat ovat tietenkin hyväkuntoisia ja tarkistettuja. Kuitenkaan aina kierrätettyjä osia ei ole saatavilla, ja joidenkin osien kohdalla on myös järkevämpää ostaa ne uutena.

Päivän aikana asiakkaita kävi noutamassa huollettuja koneitaan, ja minä puolestani seurasin vierestä asiakaspalvelua. Pienkonekorjaamolla käy eniten asiakkaita sesonkiaikaan eli kesällä, mutta talvellakin huoltoon tulee laitteita esimerkiksi moottorisahoja ja lumilinkoja.

Vielä päivän päätteeksi sain tehtäväksi yhden moottorisahan purkamisen. Tämä oli erilainen kuin kaksi aiempaa, mutta pääpiirteet purkutehtävässä olivat samat. Ja olihan ympärilläni ystävällisiä työntekijöitä minua neuvomassa ja auttamassa.

Olen elämässäni ollut jonkin verran mukana erilaisissa remonteissa ja huolloissa. Näin ollen pienkonekorjaamon työkalut näyttivät tutuilta, vaikka en niiden virallisia nimiä ehkä tiennytkään. Täytyy mainita, että opin uutta eräästä työkalusta. Se oli sellainen kuusiokulmallinen väännin, jonka virallisen nimen selvitin tätä tekstiä varten: kuusiokoloavain. Olen siis nähnyt kyseisen työkalun ennenkin, ja muistelen, että kotoa autotallistakin sellainen löytyy. En vain ole ajatellut, että sen kuuluu tarkoituksella olla pyöreä toisesta päästä (kts. kuva). Eli työkalun pidemmässä avainpäässä on kuula. Kuulan avulla itse avainta pystyy pitämään hieman vinossa, joka helpottaa sellaisten kiinnikkeiden aukaisemisen, joihin on hankalampi pääsy. En ole tätä ennen tiennyt – olen vain hassunkurisesti luullut, että osa on kulunut (eli joku on vääntänyt työkalua liian lujaa rikkoen sen). Hauska oppi tämäkin!

Tee-kirjaimen muotoinen kaksipäinen kuusiokoloavain korjaamon työpöydällä.
Seitsemän identtistä Stihl-merkkistä ruohotrimmeriä.

Pidän todella paljon käsillä tekemisestä ja olen aina halukas oppimaan uutta. Näin ollen pienkonekorjaamoon tutustuminen oli mukavaa vaihtelua työarkeeni, ja sain kunnian paneutua sen toimintaan. Kiitos!

Kohti seuraavaa Rosa sorvin äärellä! -vierailua!

Terveisin Rosalie

Rosalie Leskelä on Kestävän kehityksen keskuksen työllisyyspäällikkö. Rosalien työtehtäviin kuuluu erityisesti yhdistyksen kehittäminen, kuntouttavan työtoiminta, sosiaaliohjaus sekä markkinointi ja viestintä.

Arkistot
Scroll to Top