fbpx
Toiminnanjohtaja kasvokuva

Aloitin Kekellä toiminnanjohtajana kuukausi sitten. Olen tutustunut talon tapoihin ja ihmisiin sekä meneillä oleviin että tuleviin muutoksiin.

Palkkatukilaki on uudistumassa ja kuntouttavan työtoiminnan malli muuttuu hyvinvointialueiden myötä. Tämä on selvästikin lisännyt joidenkin työntekijöiden epävarmuutta, koska tulevaisuus huolettaa. Minua ei huoleta vielä kovinkaan paljon, vaikka tunnistankin minuun kohdistuneet odotukset. Olen tämän kuukauden aikana havainnut, että Kekellä on mahtavaa ja osaavaa porukkaa töissä ja meillä välitetään toisista. Se on yhteistyölle ja uudistuksille hyvä lähtökohta.

Minä tulin Kekelle terapiapuolelta. Taustalla on sekä yrittäjä- että esimieskokemusta. Oppiminen, työkyvyn tukeminen, sujuva työ sekä erilaisten elämäntilanteiden ja tunteiden kohtaaminen on ollut työni keskiössä. Luulen, että tästä yli 20 vuoden työkokemuksestani on täällä hyötyä, vaikka työpaikkana Keke on kovin erilainen kuin aiempi.

Minäkin olen ensimmäiset kriisini täällä jo kohdannut ja kasvanut niistä. Ajattelen, että erilaiset vaikeudet ja kriisit ovat sitä varten, että opimme niistä. Niillä on tärkeä viesti. Hyppy Kekelle tuntui siltä kuin olisi hypännyt lentokoneesta toivoen, että laskuvarjo toimii. Olen kuitenkin iloinen, että lähdin tutusta ja turvallisesta työpaikasta, jotta opin uutta. Toivonkin, että jokainen rohkenisi tehdä elämässään uudistuksia ja hyppyjä.

Viikko sitten sain myös ensimmäiset lampaani. Taika ja Pasi ovat Hietasaaressa syntyneitä ja emojensa hylkäämiä karitsoja. Ne ovat kotiutuneet meille hienosti. Vielä ne pitää tutittaa ennen töihin lähtöä ja illalla. Lampaiden kuulumisia on kiva kertoa työpaikalla.

Minusta Kekellä on monipuolista toimintaa ja töitä tehdään pääosin hymyssä suin. Kaikilla on ollut elämässään vaikeuksia ja Keke antaa mahdollisuuksia kehittyä myös ihmisenä. Olen huomannut, että moni kulkee vielä katse maahan luotuna, arkana ja epävarmana. Minulle tulee tunne, että haluaisin nostaa heidän leukaansa ylös, ottaa kädestä tai halata. Monikaan ei ymmärrä olevansa arvokas ihminen ja riittävä juuri sellaisena kuin on.

Ihmisyyteemme on rakennettu tunne-elämä ja tunteet. Mikään työpaikka ei ole niistä vapaa. Ne näkyvät, tiedostimme niitä tai emme. Meistä tulee ihmisiä suhteessa toisiimme. Välillä on hyvä toki vilkaista taustapeiliin, mutta tärkeämpää on kiinnittää huomiota siihen, mitä opimme, jotta pääsemme eteenpäin. Kaaoksen tai epävarmuuden keskellä voidaan toimia tukemalla toisia. Toivon, että tämän jokainen Kekeläinen hyödyntää. Meillä on toisemme. Aloitan piakkoin jokaisen pajan kanssa pajaporinat, joissa keskustellaan ajankohtaisista kuulumisista ja asioista.

t. Kati Väisänen

#pöytälaatikkorunoilijasta bloggaajaksi